”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.” 5.Moos.33:27
Alkukesän valo ja luonnon herääminen lämpöön ruokkii sydäntäni luottamaan. Jumala vakuuttaa: Älä pelkää, on taas uusi päivä ja Jumalan aarteita polullasi löydettävänä. Astu luottaen eteenpäin, minun käteni ojentuu puoleesi kuin kävelemään opettelevalle lapselle.
Ei voi olla parempaa, kuin yhteys Luojaan. Voit koko sydämestäsi antautua suojaan, sinua kannetaan. Ikuiset käsivarret ovat vastassasi, kun putoat tai luiskahdat pois polulta ja kaadut.
Hän pesee puhtaaksi. Hän hoitaa haavasi ja puhdistaa, se voi tehdä kipeää, mutta Hän lupaa: Rakkauteni uudistaa. Katso lähteitä erämaassa ja vihreitä metsiä. Autiomaakin kukoistaa. Minä teen, mitä lupaan. Ei ole tyhjyyttä, mihin en toisi elämää, ei ole kuivuutta, mihin en puhkaisisi lähteitä. Ei yhtäkään, jolle rakkauteni ei voisi istuttaa puutarhaa.
Tämä ei ole unta, vaan uutta luottamusta huolenpitooni. Minä olen kallio, jolla seisot. Minä olen turvapaikka, johon olet paennut. Minä olen vuorilinna, jonne vihollisella ei ole pääsyä. Sinä olet vereni suojassa, minun ristini kohoaa yllesi. Jokainen, joka katsoo minuun, saa sielullensa rauhan ja pelastuu. Sinä olet katseeni suojassa. (Päiväkirjasta)
Kaisa