Tuo varhainen aamu muutti käsityksen kuolemasta. He olivat
kaikkensa menettäneet, hajalla, täynnä pelkoa ja tuskaa. Olivat olleet
raukkoja, yksi heistä kavaltaja, yksi kieltäjä, pelkureita jokainen. He näkivät
hänen kuolevan ja hänen mukanaan kuoli ajatus jostain paremmasta, joka oli
alkanut kasvaa heidän sydämessään.
Naiset halusivat haudalle. Itkemään, suremaan kuka mitäkin –
yksi omaa poikaansa, toinen ystävää, joka oli pelastanut hänet tuhoamasta oman
elämänsä, kolmas saavuttamatonta rakkautta, josta oli tullut koko elämä.
Uskoako vai ei
Heistä tuli ensimmäisiä. He saivat ensin kuulla – ei hän ole
täällä, hän on noussut kuolleista! He palasivat täynnä pelonsekaista riemua muiden
luo. Mutta veljet eivät uskoneet. Ainoastaan Johannes uskoi. Pietari oli
hautautunut synkkiin mietteisiin, hän oli pettänyt ennen kaikkea itsensä.
Kaiken sen, mihin oli uskonut, minkä puolesta antanut kolme viimeistä vuotta.
Pietari näki Johanneksessa valon ja lähti mukaan haudalle.
Ehkä on jotain, mitä emme vielä ymmärrä. Mestarilla oli elämänsä aikana niin
paljon yllätyksiä. Jos kuoleman jälkeen olisi edessä kaikkein suurin…
Löytyi tyhjä hauta ja käärinliinat siisteihin kääröihin
käärittynä. Ei ruumista missään. Sitä ei löytynyt, hauta oli varmasti oikea,
Suuren neuvoston jäsen Joosef Arimatialainen oli antanut oman hautansa
Jeesuksen leposijaksi.
He näkivät hänet, kun olivat koolla lukittujen ovien takana.
He näkivät hänen haavansa ja tunnistivat hänet. Vähitellen heidän ymmärryksensä
avautui, sanoja alkoi löytyä tapahtumalle. Näin piti tapahtua, jotta
kirjoitukset täyttyvät. Syntyi usko Ylösnousseeseen Kristukseen.
”Väärät todistajat”?
Tuohon aikaan naiset eivät kelvanneet todistajiksi edes
oikeudessa. He olivat omaisuutta, vailla oman elämän hallintaoikeutta. Heistä
Jumala valitsi ylösnousemuksen todistajat. Taas kerran Jumala käänsi asiat
toisin päin.
Ani varhain viikon ensimmäisenä aamuna naiset tulivat
haudalle. Kivi oli vieritetty pois haudan suulta. Heille ilmestyi Jumalan
Sanansaattaja – enkeli. Yllätys oli liian suuri, jotta tästä selvittäisiin noin
vain. Tarvittiin viestintuoja Jumalalta: Tämä on vasta alkua.
Kuoleman majesteetin edessä olemme avuttomia, on sentään
jotain, mitä me emme hallitse. Mutta kuoleman ja tuonelan avaimet ovat nyt
Jeesuksella. Siksi kuolema on muuttunut.
Portti on raollaan kotiin, Jeesus on mennyt edeltä.
Sytytän pääsiäiskynttilän ja rukoilen: Jumala, haluan
tarttua Jeesuksen ojennettuun käteen, jossa on haavat minunkin takiani. Kiitos pääsiäisen ihmeestä.