Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani,
auttajaani. Ps.42:12
Odottaminen on usein osamme. Odottaminen ei silti ole
hukkaan heitettyä aikaa. Nimittäin Herran odottaminen on aktiivista, se on
hänen edessään elämistä luottavaisin
mielin. Odotusaikana tapahtuu, tapahtuu salassa olevia asioita. Kasvua,
juurtumista, jäsentymistä, muiden elämän polut kulkevat ajassa rinnallamme, me
elämme muita varten. Herra haluaa käyttää meitä siellä, missä elämme
valtakuntansa valona ja suolana. Jossain vaiheessa aika on kypsä ja vastaus
tulee. Se voi olla jotain ihan muuta, kuin olemme pyytäneet, mutta siinä
tapauksessa se on vielä parempi meille.
Silloin kun uuvun matkalla, siipeni eivät kanna, psalmi 61
antaa sanat rukoukselleni: Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni
nääntyy. Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle en jaksaisi nousta. Sinä
olet ollut turvani, vahva linnoitus vihollista vastaan. Minä tahdon aina asua
sinun luonasi, minä etsin sinun siipiesi suojaa.
Kun omat siivet uupuvat, jään Jumalan siipien suojaan. Jumalan isän rakkaus kantaa meitä haavoittuneita, uupuneita, särkyneitä. Kristus on itse ottanut sairautemme ja kantanut syntimme ristille, että meillä rauha olisi, hänen haavojensa hinnalla me olemme parannetut. Sen, mikä meissä on heikkoa, säröillä, kipeää, sen Kristus ottaa hellästi käsiinsä ja rohkaisee uuteen alkuun. Sinua kantavat iankaikkiset käsivarret.
Kaisa