Kuuntelen sanoja sisimpäni janoon.
”Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua.” Ps.42:2
Jumala puhui sydämelleni näin:
Kaipaus puoleeni on jo rukousta, sydämesi tyhjeneminen tekee mahdolliseksi sen, että voin sen täyttää. Olen ollut hiljaa, jotta jäisit paikallesi, tunnistaisit tilanteesi. Minulla on kyllin aikaa odottaa. En väsy vierelläsi, mutta murheesi tähden haluaisin sinun jo laskevan taakkasi pois. Minulla on lohdutus ikävääsi ja täyttymys kaipaukseesi. Luon sanallani elämääsi uusia virtoja keskelle kuivuutta. Olet päästänyt sielusi kuivumaan.
Itkusi on kuultu. Älä enää vaivu synkkyyteen, minä olen elävä ja voimallinen Jumala, joka herätän eloon kivisen maan. Ohueksi on kulunut matkaviittasi, se ei enää lämmitä sinua.Minä puen sinut uudestaan, vaatetan sinut armolla ja laupeudella.Tule armohoitooni, rakas lapseni, olen odottanut tätä päivää ja hetkeä, kun sinä ymmärrät kaipauksesi. Mitä enemmän puhut minulle, sitä enemmän täytyt ilolla ja sielusi täyttyy kuin sylilapsen äitinsä helmassa. (Päiväkirjastani)
Kaisa