Tiedätkö, ettei ole kahta samanlaista lumihiutaletta? Ja
että japanilaisen vesitutkijan mukaan jääkide kiteytyy täsmälleen samaan
muotoon, kuin oli ennen sulamista, jos olosuhteet pysyvät muuten
muuttumattomina? Vesi muistaa.
Kaikessa luodussa on ’nefesh’
elämän henki, heprean kieli puhuu sielusta. Tulkitsemme sen tarkoittavan
elollista luontoa. Mutta ihmiseen Jumala asetti elämän hengen, sielun, ytimen,
joka tekee ihmisestä ainukertaisen yksilön ja iankaikkisuusolennon.
’Luojan luoma
lumenluoja luo Luojan luomaa lunta’ tänä talvena enemmän kuin miesmuistiin.
Lumi pukee maiseman saduksi, kuin Disneyn elokuvan ihmemaailmaksi.
Lumihiutaleet leijuvat auringossa kuin kultahippuset, timantteja kimmeltää
hangella, jääpuikot kruunaavat ja reunustavat rakennuksia ja oksia. Metsän puut
saavat mitä eriskummallisempia muotoja lumikuorman alla - ne näyttävät saaneen
hahmon, mikä mitenkin kumarassa tai hassusti kenossa, sirosti kaarelle taipuen
tai hennosti jostain lumen alta nyökytellen.
Kaikki roskat, lakastuneet ja kuolleet oksat, rumat ja
kulmikkaat rakennukset ovat saaneet valkean peitteen ja kaikki on unohduksen
alla. Armo on kuin valkoinen lumi, se tuo puhtauden ja kauneuden peittäen
kaiken entisen alleen.
Kerran lumen valtakunnassa loppuu aika, lämpö sulattaa
kaiken veden solinaksi ja pauhinaksi, jäiden ryskeeksi ja tulviviksi joiksi
rauhoittuen meren syliin. Ihmisen elämä on vuodenaikojen rytmiä, kiivasta
kasvun aikaa, syksyn haikeutta, talven rauhaa ja jäämistä kerran armon varaan.
Mutta uusi elämä on silmuissa ja lisääntyvän valon lupauksessa. Sielulla on
koti, kerran se palaa Jumalan tykö, niin minä uskon.
Kaisa