Menu

Lumivalkoista

     25.1.2019 | ajankohtaista; Lumivalkoista

Tiedätkö, ettei ole kahta samanlaista lumihiutaletta? Ja että japanilaisen vesitutkijan mukaan jääkide kiteytyy täsmälleen samaan muotoon, kuin oli ennen sulamista, jos olosuhteet pysyvät muuten muuttumattomina? Vesi muistaa.

Kaikessa luodussa on ’nefesh’ elämän henki, heprean kieli puhuu sielusta. Tulkitsemme sen tarkoittavan elollista luontoa. Mutta ihmiseen Jumala asetti elämän hengen, sielun, ytimen, joka tekee ihmisestä ainukertaisen yksilön ja iankaikkisuusolennon.

’Luojan luoma lumenluoja luo Luojan luomaa lunta’ tänä talvena enemmän kuin miesmuistiin. Lumi pukee maiseman saduksi, kuin Disneyn elokuvan ihmemaailmaksi. Lumihiutaleet leijuvat auringossa kuin kultahippuset, timantteja kimmeltää hangella, jääpuikot kruunaavat ja reunustavat rakennuksia ja oksia. Metsän puut saavat mitä eriskummallisempia muotoja lumikuorman alla - ne näyttävät saaneen hahmon, mikä mitenkin kumarassa tai hassusti kenossa, sirosti kaarelle taipuen tai hennosti jostain lumen alta nyökytellen.

Kaikki roskat, lakastuneet ja kuolleet oksat, rumat ja kulmikkaat rakennukset ovat saaneet valkean peitteen ja kaikki on unohduksen alla. Armo on kuin valkoinen lumi, se tuo puhtauden ja kauneuden peittäen kaiken entisen alleen.

Kerran lumen valtakunnassa loppuu aika, lämpö sulattaa kaiken veden solinaksi ja pauhinaksi, jäiden ryskeeksi ja tulviviksi joiksi rauhoittuen meren syliin. Ihmisen elämä on vuodenaikojen rytmiä, kiivasta kasvun aikaa, syksyn haikeutta, talven rauhaa ja jäämistä kerran armon varaan. Mutta uusi elämä on silmuissa ja lisääntyvän valon lupauksessa. Sielulla on koti, kerran se palaa Jumalan tykö, niin minä uskon. 

Kaisa