Elämä on uskovalle kotimatka. Eräs
edesmennyt rovasti sanoi jokaisen puheensa yhteydessä, että Herra on kanssamme
niin pilvisinä kuin aurinkoisina päivinä. Muistan nuorena istuneeni viikoittain hänen
pitämässään hartaudessa iltakirkossa raamattupiirin päätteeksi.
Mielenkiinnolla odotin aina,
mihin yhteyteen hän sanansa jälleen yhdistää. Vaikka se toistui joka puheessa,
näin sen, että hän tiesi mistä puhui. Vakavan masennuksen läpikäyneenä hän oli
elänyt synkkiä aikoja. Mutta niiden jälkeen oli tullut valo. Toivo ei saata
meitä häpeään. (Room.5:5)
Jumala on pimeydessä kanssamme, siksi mikään
pimeä ei ole täysin pimeää, kuten psalmissa 139:12 sanotaan. Joskus on
vaikea jaksaa muutosta, uutta elämänvaihetta. Syyshiljaisuus on jotenkin
armollista. Syys valmistaa talveen ja sen rytmiin, levollisempaan olemiseen
lisääntyvässä hämärässä. Joskus uupumus hiipii voimavarkaaksi. Silloin on hyvä
muistaa: Aika on itkeä ja aika nauraa/ Aika on repiä ja aika ommella yhteen
(Saarn.3:4,7) Aika on tehdä ja aika olla. Herra on kanssamme niin aurinkoisina
kuin pilvisinä päivinä. Hänen läsnäolonsa antaa pohjan omalle olemiselleni ja
jaksamiselleni. Jumalan käsivarret kantavat kotiin asti.
Kaisa