Tämän kaiken epävarman ja kipeän, murheen keskellä on toivo, joka ei saata häpeään.
Kirkkauden toivo. Kristus on tuo kirkkaus. Hän tuli keskellemme ja kuten Johannes ilmaisee evankeliuminsa alussa:
"Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle pojalleen antaa."
Paavali jatkaa ajatusta: ”Miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne – kirkkauden toivo.” Kol 1:27
Ja Herra tekee meistä valtakuntansa tarpeisiin käyttöastioita, Room.9:23: ”Loppumattoman kirkkautensa hän on antanut ilmetä niissä astioissa, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten.”
Meidät on tehty kirkkautta varten, mutta meissä myös ilmenee hänen kirkkautensa. Se on – hänen rakkautensa ja pyhyytensä – kirkkauden toivo, itse Kristus saa meissä näkyvyyttä. Hän tahtoo ja voi käyttää juuri sitä, millaisen hän on sinusta muovannut.
Hänelle erityisen rakkaita ovat sinun haavasi, särösi ja arpesi, koska niiden kautta jatkuvasti tarvitset häntä. Anna hänelle jälleeen lupa tulla sinua rakastamaan ja hoitamaan.
Kaisa