Menu

Kaksi veturia

     27.1.2018 | ajankohtaista

Tänään olin sauvakävelyllä tuttua Vuoksen vartta, kun tasoristeyksen varoituskello alkoi kilkattaa. Harmittelin meteliä, mutta siinä muuten hiljaisessa miljöössä alkoi puhutella se, miten tavarajunaa veti kaksi veturia yhdessä. Se oli tavallinen näky, mutta joskus arkinen asia alkaa puhua.

Kuorma olisi ollut liian raskas yhdelle veturille, se ei yksinkertaisesti saisi junaa liikkeelle – tai ei ainakaan perille, ylämäessä kitka tekisi tehtävänsä ja vauhti hyytyisi, voisi jopa lähteä takaperin liukuun.

Havahduin siihen, että olemme mieheni kanssa tuossa tilanteessa – olemme kuin nuo kaksi veturia, tarvitsevaisia toistemme suhteen ja sen tehtävän kanssa, joka meille on uskottu. Kumpikaan ei selviäisi yksin. Vaunuja pitäisi vähentää ja lastin painoa, jos toinen veturi puuttuisi.

Teemme työparina työtä, olemme tiimi ja pariskunta, siinä on omat haasteensa, mutta myös vahvuutensa. Kun tuntee toisen yli kolmenkymmenen avioliittovuoden ajalta, tuntee toisen sydämen, vahvuudet ja mahdollisuudet, myös haasteet ja heikkoudet. Vuoroin voimme olla se edellä puskeva veturi, kun työtämme teemme yhdessä.

Läheisessä ihmissuhteessa kerrotaan kuulumiset, jaetaan ilot ja murheet. Jokainen kuitenkin astuu omat askelensa eikä voi toisesta ihmisestä tehdä itselleen kainalosauvoja, tai kuten sanotaan – elää toisen kautta. Mietinkin joskus, että ennen kaikkea on kuitenkin tultava toimeen itsensä kanssa: omien kamppailujensa, paineidensa ja huoliensa kanssa, omien riittämättömyyden tunteiden tai epäonnistumisen pelkojen. Kun tunnistaa omia kipupisteitään ja sanoittaa omaa kipuiluaan, ei tarvitse kuormittaa puolisoa kaikella. Hän on elämäntoveri myötä- ja vastamäessä, arvokas ja rakas.

On myös parisuhteen kannalta tärkeää hoitaa Jumala-suhdetta, muistaa, mistä apu tulee. Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan... Hän ei väisty viereltäsi, hän ei väsy eikä nuku. (Ps.121) Hän kantaa, näkee haavat, itkut, kaiken.  Herra on kansansa voima ja väkevyys, suojalinna ja turvapaikka. Niin yksin elävien, perheiden kuin pariskuntien. Yhteinen turvamme ja elämämme perusta.

*Kaisa