Tänään olin sauvakävelyllä tuttua Vuoksen vartta, kun
tasoristeyksen varoituskello alkoi kilkattaa. Harmittelin meteliä, mutta siinä
muuten hiljaisessa miljöössä alkoi puhutella se, miten tavarajunaa veti kaksi
veturia yhdessä. Se oli tavallinen näky, mutta joskus arkinen asia alkaa puhua.
Kuorma olisi ollut liian raskas yhdelle veturille, se ei
yksinkertaisesti saisi junaa liikkeelle – tai ei ainakaan perille, ylämäessä
kitka tekisi tehtävänsä ja vauhti hyytyisi, voisi jopa lähteä takaperin
liukuun.
Havahduin siihen, että olemme mieheni kanssa tuossa
tilanteessa – olemme kuin nuo kaksi veturia, tarvitsevaisia toistemme suhteen
ja sen tehtävän kanssa, joka meille on uskottu. Kumpikaan ei selviäisi yksin.
Vaunuja pitäisi vähentää ja lastin painoa, jos toinen veturi puuttuisi.
Teemme työparina työtä, olemme tiimi ja pariskunta, siinä on
omat haasteensa, mutta myös vahvuutensa. Kun tuntee toisen yli kolmenkymmenen
avioliittovuoden ajalta, tuntee toisen sydämen, vahvuudet ja mahdollisuudet,
myös haasteet ja heikkoudet. Vuoroin voimme olla se edellä puskeva veturi, kun
työtämme teemme yhdessä.
Läheisessä ihmissuhteessa kerrotaan kuulumiset, jaetaan ilot
ja murheet. Jokainen kuitenkin astuu omat askelensa eikä voi toisesta ihmisestä
tehdä itselleen kainalosauvoja, tai kuten sanotaan – elää toisen kautta. Mietinkin
joskus, että ennen kaikkea on kuitenkin tultava toimeen itsensä kanssa: omien
kamppailujensa, paineidensa ja huoliensa kanssa, omien riittämättömyyden
tunteiden tai epäonnistumisen pelkojen. Kun tunnistaa omia kipupisteitään ja
sanoittaa omaa kipuiluaan, ei tarvitse kuormittaa puolisoa kaikella. Hän on
elämäntoveri myötä- ja vastamäessä, arvokas ja rakas.
On myös parisuhteen kannalta tärkeää hoitaa Jumala-suhdetta,
muistaa, mistä apu tulee. Apu minulle
tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan... Hän ei väisty viereltäsi, hän
ei väsy eikä nuku. (Ps.121) Hän kantaa, näkee haavat, itkut, kaiken. Herra on kansansa voima ja väkevyys, suojalinna ja turvapaikka. Niin
yksin elävien, perheiden kuin pariskuntien. Yhteinen turvamme ja elämämme perusta.
*Kaisa