Avain niin arkemme jaksamiseen kuin hengelliseen elämäämme
on irti päästäminen jatkuvasta suorittamisesta, siitä että olisin tekojeni
tähden rakkauden arvoinen. Vuoden 2020 raamatunkäännös on vaihtanut sanan usko useamman kerran sanaan luottamus, joka on uskon synonyymi.
Kun luotan, en jatkuvasti varmistele tai pelkää jotain. Sydämeni on levollinen, se on tyyni, kuin sylilapsi on tyyni äitinsä hoivassa. Tällaista tilaa
psalmikirjoittaja kuvaa:
En ole tavoitellut suuria, en pyrkinyt liiankorkealle. Ei, olen löytänyt rauhan, mieleni on tyyni. Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen. Ps.131:1-2
Olet varmasti pidellyt sylilasta, ja tiedät, että nälkäisenä häntä ei saa nukkumaan.
Mutta kylläinen sylilapsi on levollinen ja rento, rakastettu, hoivattu. Vastaruokittu vauva äitinsä helmassa on mitä kaunein kuva hoivasta, jolla Jumala tahtoo ruokkia meitä rakkauden nälkäisiä.
Hän syöttää ja juottaa kylläiseksi - niin täyteen, että jossain vaiheessa
läikkyy jo yli muillekin - kuten paimenpsalmissa kuvataan: minun maljani on
ylitsevuotavainen.
Jumala tuhlaa rakkauttaan, hän ei kitsastele, jos otamme vastaan. Mitä tämä vastaanottaminen on? Jättäytymistä syliin, armon suojaan - kaikki on anteeksi, vaikka olisin pilannut kaiken. Kuuntele ja luota tähän:
Olet rakastettu, olet armahdettu yksin Jeesuksen tähden.